

Uinnilla alkoi tämäkin aamu, niinkuin useimmat kesän aamuni! Tuskin lapsenakaan nautin niin paljon uintireissuista, kuin tänä kesänä. Sain oikein innon pyöräillä aamuisin läheiseen (n. vajaa kilometri) rantaan ja viettää siellä veden varassa puolisen tuntia. Alkukesästä seuranani olivat linnut viserryksineen, nyt nautin vain hiljaisuudesta!
Uintikuvat eivät tietenkään ole minusta ja reilusti nuoremmasta kummipojastani ja hänen riemustaan!

Ongen kohokin pompahteli parina iltana ja antoi aimo annoksen särkiä lokeille ja ahvenia savustettavaksi.
Mustikkaretkeltä jäi kuvat ottamatta ja marjat olivat tosi huonolaatuisia. Sen verran on kesä antanut kosteuttaan, että mustikoitten toinen puoli paistoi jo harmaana. Siskoni taisi mehustaa saaliista suurimman osan. Metsävattuja sain hyvältä ystävältäni ja puutarhavattujakin poimin muutaman litran. Nyt odottelen innolla puolukoiden kypsymistä, sillä ilman puolukkahilloa ei voi talvea elää.

Ketoneilikat, nuo lapsuuteni kadoksissa olleet kukat löytyivät kummipoikani kotikylältä isoina kenttinä. Kuva ei ole hyvä, se on liian kaukaa otettu, mutta ketoneilikoita siinä kasvaa.

Krassitkin ennättivät tänä kesänä kukkaan, vaikka kylvin ne siemenistä suoraan ulos. Joku perhosen toukka vain nakersi lehdet reikäisiksi ja näytti jo koko kasvusto kärsivän siitä.

Sain serkultani pienen peltotilkun vihannesmaaksi ja hyvin siinä kasvoikin tilli, salaatti, pesilja ja ruohosipuli. Eilen laitoin kummityttären kaneille aimo annoksen saalaatteja syötäväksi, sillä ne alkavat mennä jo yli-ikäisiksi.

Kukat tuottavat iloa myös sisätiloissa. Sain nämä ihanat verenpisarat kasvamaan tuntemattoman Kirsti ystäväni lähettämistä pistokkaista. Kiitos Kirsti!
Kesä on vierähtänyt melkein kokonaan tässä kotinurkilla. Muutaman kerran olen piipahtanut siskoni luona Sotkamossa, päivän vierailuilla Kuhmossa. Uimaharjussa ja Lieksassa. Ehkä syksyn mittaan tulee vielä muutaman pyrähdys tehtyä, ystävien luona.